Kouluratsastus on esteratsastuksen ohella ainoa hevosharrastus, jota voit nähdä myös Olympialaisissa. Siinä ratsukko, hevonen ja ratsastaja, suorittavat tuomariston edessä taidokkaita, ennalta suunnitellun koreografian mukaisia liikkeitä. Ratsastaja pyrkii ohjaamaan hevostaan mahdollisimman hienovaraisin avuin niin, että ratsukon yhteistoiminta vaikuttaa helpolta ja sulavalta. Tarkoituksena on osoittaa, että hevonen hallitsee kaikki askellajit, myös ns. koottuina ja lisättyinä, sekä erilaisia lihas- ja tasapainotehtäviä, kuten piruetteja.

Kilpailuissa kouluratsastus jakaantuu luokkiin alkaen helposta C-luokasta, joka ei välttämättä sisällä edes laukkaa vaativimpaan kür-luokkaan, jossa esitetään tanssinomainen, käytännössä vähintään tasoltaan vaativa ratsastusohjelma musiikin säestyksellä. Tuomaristo arvioi jokaisen suorituksen niin hevosen liikkeiden kuin ratsastajan asennon ja avujenkin kannalta, ja kürissä huomioidaan myös taiteellisuus ja musiikin mukaisuus. Kilpailuihin kouluratsastaja pukeutuu asian mukaisesti ja jo helppo A -luokasta lähtien kannusten käyttö on pakollista.

Sen lisäksi, että kouluratsastus on oma kilparatsastuslajinsa, se on myös pohjana kaikelle ratsastukselle. Myös esteratsukot hyötyvät ”sileäksi työskentelyksi” kutsumastaan kouluratsastuksesta, joka parantaa ratsukon yhteistyötä, hevosen koordinaatiokykyä ja ratsastajan tuntumaa hevoseensa.

Kouluratsastuksen piiriin kuuluvaksi luetaan myös korkea kouluratsastus, esimerkiksi Wienissä Espanjalaisen ratsastuskoulun harjoittaman taiturointi valkeilla hevosilla. Siinä hevonen nousee usein korkeille takajaloille ja suorittavat näyttäviä hyppyjä, jotka eivät kuulu klassiseen kouluratsastukseen. Näissä näytöksissä hevosta ei aina ohjata ratsastaen, vaan maasta käsin, ja usein maneesissa esiintyy useita hevosia yhtä aikaa muodostaen taidokkaita kuvioita ja suorittaen liikkeet mahdollisimman tarkasti yhtä aikaa.