Jos koiraa ylistetään ihmisen parhaana ystävänä, tulee hevonen hyvänä kakkosena. Aikojen kuluessa on villistä Mongolian alueella elävästä przewalskinhevosesta tullut uskollinen ja kesy työtoveri. Veto- ja kantojuhtana maatalous- ja metsätöissä käytetty polle on nykypäivänä ratsuna pidetty statussymboli. Hevoset ovat useille mukava harrastus, vaikka monen ammatti löytyy yhä hevosalalta pääasiassa ravi- tai opetushevosten parissa. Raa’an arvion mukaan ratsastusta harrastaa noin 160 000 suomalaista.
Hevosista kiinnostuneille löytyy verkosta vaikka mitä tavaroista ja tietopaketeista hellyttäviin yhteiskuviin. Ensimmäisenä mainittakoon Hevoset ja Ratsastus-lehden verkkosivut osoitteessa. Verkkoversiosta lukija saa runsaasti tietoa esimerkiksi este- ja kouluratsastuskilpailuista sekä hevosen terveydestä. Mahdolliset rasitusvammat, lihashuoltoon liittyvät seikat ja hevosen ensiapu tulevat tutuksi. Myös satulan sovitukseen löytyy kikka jos toinenkin.
Valmentajat jakavat hyödyllisiä neuvoja ja omakohtaisia tarinoita esimerkiksi siitä, miten menetellä jos ratsastuksessa tapahtuu jotain sellaista, joka aiheuttaa rakkaan harrastuksen pysäyttäviä traumoja.
Hevosten hyvinvoinnin asiantuntijoiden tulee myös tuntea Hippolis eli koko nimeltään hevosalan osaamiskeskus ry, on organisaatio, jonka päätehtävänä on toimia valtakunnallisena hevosalan yhteistyökoordinaattorina. Sen taustajoukoista löytyvät muun muassa Suomen Ratsastajainliitto sekä raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippos. Juttua riittää hevosalasta ja jopa hevosten oikea oppisesta kuljetuksesta. Ratsastukseen tarvittavat välineet löytyvät puolestaan esimerkiksi http://www.hooks.fi- verkkokaupasta.
Oma alansa hevosurheilussa ovat tietenkin ravit. Pelivihjeitä jakaa liki reaaliaikaisesti www.hevosurheilu.fi/-sivusto. Täältä lukija saa yllin kyllin tietoa raveista, jalostuksesta ja ratsastuksesta noin yleensäkin. Sivulla on mahdollista seurata myös suurkilpailuvideoita. Videoita on myös katsottavissa Ruotsin, Norjan, Ranskan, Italian, USA:n ja Kanadan ravilähetyksistä, vihjeistä, lähdöistä ja reportaaseista. Hyviä vinkkejä jakaa myös Betsson, jonka kertoimia seuraamalla voi selvittää mille raviradalle suunnata seuraavaksi. Betsson on jopa luokiteltu vaivattomammaksi käyttää kuin esimerkiksi Veikkauksen nettipalvelu.
Rakas harrastus ei tietenkään aina vaadi rahojen laittamista likoon (vaikka jännitys siinä tiivistyykin), kuten tämä blogi osoittaa. Tulevien hevosten omistajien tai edes siitä haaveilevien tulisi tutustua myös http://www.hevoseni.fi/-sivustoon, josta maallikollekin aukeaa millaista se oman pollen omistaminen oikeasti onkaan. Hevosesta on moneksi, jos sitä osaa hoitaa ja kunnioittaa sen ansaitsemalla tavalla. Ihanaa, hepo hirnahtaa!
Raviurheilu on erittäin suosittua manner-Euroopassa, Venäjällä ja Pohjoismaissa sekä Pohjois-Amerikassa. Kaikkialla raveihin liittyy veikkaaminen, hevosten kunnon arvuutteleminen ja ohjastajien taitojen arviointi spekulointeineen. Raviurheilu onkin monipuolinen harrastus, jossa yhdistyvät räjähtävä hevosvoima ja mainio pelisilmä, jota vaaditaan niin ohjastajalta kuin veikkaajaltakin. Raviurheilun tekee erityisen jännittäväksi veikkauskohteeksi se, että hevosten tuntemisella on suuri arvo, mutta aina silloin tällöin nousee suuria yllättäjiä.
Raviurheilussa on kyse puhtaasti nopeudesta, mutta yksi tyyliseikka siinäkin vaikuttaa: laukata ei saa vaan matka pitää taittaa ravaten. Raveissa ohjastaja istuu erityisillä, kevytrakenteisilla ja suuripyöräisillä ravirattailla ja ohjastaa hevosta ohjien ja piiskan sekä äänensä avulla. Liian usein toistuva laukka, liian pitkä yhtäjaksoinen laukka tai maaliviivan ylitys laukkaamalla johtavat yleensä hylkäämiseen, samoin ohjastajan epäurheilijamainen käytös radalla.
Raviurheilussa luokkia kutsutaan lähdöiksi. Lämminverisille ja kylmäverisille hevosille on omat lähtönsä, samoin tammoille, oreille, ruunille ja eri-ikäisille hevosille. Tämä on välttämätöntä, sillä erityyppisillä hevosilla on hyvin erilaiset nopeus- ja kestävyysominaisuudet. Kylmäveriluokat ovat pohjoismainen erikoisuus ja Suomessa sallitaan suomenhevosen osallistuminen niihin. Ruotsissa ja Norjassa suomenhevonen saa osallistua vain erityisiin kutsulähtöihin. Suomenhevonen on rotuna säilynyt hyvin pitkälle hyvien ravihevosominaisuuksiensa johdosta, sillä se on kylmäverihevoseksi nopea ja innokas juoksija ja sillä on aivan oma erityiskilpailunsakin, Kuninkuusajot, jotka ajetaan Suomessa vuosittain aina eri raviradoilla. Kuninkuusajoista saat tarkempaa tietoa artikkelista Kuninkuusajot.
Raviradat mahdollistavat huolellisen pintarakenteensa ja kaarroituksensa ansiosta mahdollisimman suuret juoksunopeudet. Suomessa tavallisin radan pituus on 1000 m. Pisimmillään matkat saattavat olla jopa yli 4000 m.
Kuninkuusraveja on muutamia välivuosia lukuun ottamatta juostu Suomessa virallisesti vuodesta 1924 lähtien ja epävirallisesti jo aikaisemminkin. Se on nimenomaan suomenhevosille tarkoitettu raviurheilun suurtapahtuma, jossa on omat lähtönsä tammoille ja oreille ja kilpailussa tavoitellaan siis ravikuninkaan ja ravikuningattaren arvostettuja titteleitä. Ruunat eivät saa näihin kisoihin osallistua, vaikka niillä tavallisesti on oikeus osallistua orilähtöihin. Seuraavat Kuninkuusravit ravataan Joensuussa 1.-2.8.2015 neljännen kerran radan historiassa.
Kuninkuusravit ovat kasipäiväinen hevosurheilun huipputapahtuma, jossa kaikki kuninkuudesta tai kuningattaruudesta kisaavat hevoset osallistuvat kolmeen lähtöön, ensimmäisenä päivänä juostavaan 2100 m:n juoksuun sekä toisena päivänä juostavaan mailiin sekä 3100 m:n päätösmatkaan. Kilpailun voittaa parhaan yhteistuloksen saanut hevonen, eli voittajan ei välttämättä tarvitse voittaa yhtään yksittäistä ajoa. Esimerkiksi vuonna 2012 ravikuninkaaksi kruunattu Erikasson sijoittui lähdöissään kerran toiseksi ja kaksi kertaa kolmanneksi.
Kuninkuusraveissa on moni hevonen saavuttanut superkuninkaallisen aseman. Orit Vieteri, Vekseli ja Viesker ovat kaikki voittaneet kuninkuuden viidesti ja tamma Tomu sekä orit Ero-Lohko ja Patrik neljä kertaa. Valomerkki on juossut neljä kertaa ravikuningattareksi. Tomu-tamman kuninkuus selittyy sillä, ettei ennen vuotta 1948 ollut tammoille omaa kuninkuuslähtöä. Kasvattajista menestyksekkäin on ollut Pertti Savolainen, jonka suojatti on juossut ravikuninkaaliseksi 13 kertaa.
Viime vuosina menestystä ovat saavuttaneet 2014 voittaneet ori Köppinen ohjastajanaan Ari Moilanen ja tamma Mokomani ohjaksissaan Jukka-Pekka Kauhanen sekä vuosina 2012 ja 2013 voittanut Erikasson ohjastajanaan Harri Koivunen. Mikä on näiden menijöiden kunto tulevan vuoden kisoissa, on tietysti arvoitus, mutta hiukan valaistusta siihen voi saada Kuninkuusravien alla vedonlyöntisivustoilta kuten Betsafe tutkimalla eri hevosten voittokertoimia. Luotettavien hevosten lisäksi suomalaiset raviharrastajat tarkkailevat tietysti ohjastajien otteita. 2000-luvulla huippuohjastajista Ari Moilanen on ohjastanut hevosensa voittoon viisi kertaa ja Jukka-Pekka Kauhanen neljästi.
Suomalainen raviurheilu on maailman huippua ja suomalaiseen kasvatus-, ohjastus- ja hoito-osaamiseen luotetaan laajasti. Kuninkuusravit ovat yksi tämän osaamisen tärkeimmistä näyteikkunoista ja sen järjestääkin aina suomalaisen hevosurheilun kattojärjestö Hippos ry. yhdessä paikallisen raviseuran kanssa. Suomalaiset raviurheilun harrastajat kokoontuvat tapahtumaan sankoin joukoin ja lähtöjä seurataan tiukasti myös suorista tv-lähetyksistä.
Esteratsastus on vanhimpia hevosurheilumuotoja ja edelleen yksi suosituimmista. Siinä ratsukon tulee suorittaa esterata eli ylittää virheettömästi radalle rakennetut esteet tietyissä järjestyksessä ja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tässä kilpailutyypissä suorituksen tyyliä ei arvostella, vaan voiton ratkaisee ratsastetun radalta saadut virhepisteet ja nopeus. Virhepisteitä saadaan pudotetuista esteistä ja tottelemattomuudesta, kuten kieltäytymisestä esteellä. Ratsastajan putoaminen ja ratsukon kaatuminen aiheuttavat yleensä hylkäämisen.
Esteratsastuksessa kilpailut jakaantuvat luokkiin, kuten kouluratsastuksessakin. Eri luokissa esteitä voi radalla tavallisesti olla 8–20 ja niiden korkeus vaihtelee matalista 60 cm:n esteistä jopa erityisluokan 200 cm:n esteisiin. Esteillä voi olla myös pituutta, mistä esimerkkinä erikoisluokan vesieste, joka saa olla jopa 450 cm pitkä. Esteistä rakennetaan myös sarjoja, joissa ratsukon tulee selvittää kaksi tai kolme lähekkäin olevaan estettä. Esteen vaikeuteen ei vaikuta ainoastaan sen korkeus, vaan myös sen tyyppi. Pitkä este on vaativampi kuin lyhyt ja umpieste on joillekin hevosille haasteellisempi kuin pelkkä puomi.
Ratamestari suunnittelee jokaisen kilpailuun erikseen radan, joka testaa ratsukon taitoja monipuolisesti. Komeimmillaan esteratsastusradat suurissa kilpailuissa ovat upeiden kukkalaitteiden ja taidokkaitten rakennelmien koristamia tilataideteoksia, mutta komeuden tarkoituksena ei ole vain hivellä katsojan silmää, vaan väreillä ja korkeilla koristeilla testataan myös ratsukon kykyä selviytyä erilaisista ärsykkeistä. Ratamestari voi myös lisätä yksinkertaisenkin esteen vaativuutta asettamalle sen vaativaan lähestymiskulmaan.
Kouluratsastus on esteratsastuksen ohella ainoa hevosharrastus, jota voit nähdä myös Olympialaisissa. Siinä ratsukko, hevonen ja ratsastaja, suorittavat tuomariston edessä taidokkaita, ennalta suunnitellun koreografian mukaisia liikkeitä. Ratsastaja pyrkii ohjaamaan hevostaan mahdollisimman hienovaraisin avuin niin, että ratsukon yhteistoiminta vaikuttaa helpolta ja sulavalta. Tarkoituksena on osoittaa, että hevonen hallitsee kaikki askellajit, myös ns. koottuina ja lisättyinä, sekä erilaisia lihas- ja tasapainotehtäviä, kuten piruetteja.
Kilpailuissa kouluratsastus jakaantuu luokkiin alkaen helposta C-luokasta, joka ei välttämättä sisällä edes laukkaa vaativimpaan kür-luokkaan, jossa esitetään tanssinomainen, käytännössä vähintään tasoltaan vaativa ratsastusohjelma musiikin säestyksellä. Tuomaristo arvioi jokaisen suorituksen niin hevosen liikkeiden kuin ratsastajan asennon ja avujenkin kannalta, ja kürissä huomioidaan myös taiteellisuus ja musiikin mukaisuus. Kilpailuihin kouluratsastaja pukeutuu asian mukaisesti ja jo helppo A -luokasta lähtien kannusten käyttö on pakollista.
Sen lisäksi, että kouluratsastus on oma kilparatsastuslajinsa, se on myös pohjana kaikelle ratsastukselle. Myös esteratsukot hyötyvät ”sileäksi työskentelyksi” kutsumastaan kouluratsastuksesta, joka parantaa ratsukon yhteistyötä, hevosen koordinaatiokykyä ja ratsastajan tuntumaa hevoseensa.
Kouluratsastuksen piiriin kuuluvaksi luetaan myös korkea kouluratsastus, esimerkiksi Wienissä Espanjalaisen ratsastuskoulun harjoittaman taiturointi valkeilla hevosilla. Siinä hevonen nousee usein korkeille takajaloille ja suorittavat näyttäviä hyppyjä, jotka eivät kuulu klassiseen kouluratsastukseen. Näissä näytöksissä hevosta ei aina ohjata ratsastaen, vaan maasta käsin, ja usein maneesissa esiintyy useita hevosia yhtä aikaa muodostaen taidokkaita kuvioita ja suorittaen liikkeet mahdollisimman tarkasti yhtä aikaa.
Nykyaikana suosittuja hevosurheilun lajeja Suomessa ovat esteratsastus, laukkaurheilu, hevoskärrykilpailut ja erityisesti ravit. Laukkakilpailuihin ja raveihin liittyy läheisesti veikkauspelien pelaaminen. Kansainvälisiä Olympialajeja ovat kenttä-, koulu-, ja esteratsastus. Kaikissa hevosurheilun muodoissa hevosten kasvattamisesta ja hoitamisesta on tullut merkittävä taloudellisen toiminnan muoto ympäri maailmaa.
